Oman lipun saanti oli ollut monien mielessä jo pitkään aina lippukuntien perustamisista lähtien. Aivan alkuaikoina kololle ilmestyi Hans Nordfors mukanaan oman kunnan maaperästä saadusta pallograniitista hiottu lipputangon nuppi. Tästä alkoi varsinainen lippuhanke. Kannatusyhdistyksen hallituksen kokouksessa 5.10.1977 tehtiin päätös selvittää lipun vaatimukset. Heti helmikuussa 1978 asia lyötiin lukkoon oman lipun hankkimisesta.
Ensimmäisen luonnoksen, jossa oli neljä karhunkäpälän jälkeä, laati Sakari Rehumäki. MTV:stä lavastaja Aarre Koivisto lupautui myös suunnittelutyöhön ja loi toisenlaisen version lipusta, jossa musta vihaisen näköinen karhu käveli valkealla pohjalla. Lipun ylä- ja alaosa oli vihreää keskireunoistaan sahakuviota. Karhulla oli punainen kieli sekä kynnet (1). Taitelijaa painostettiin jatkamaan luomistyötään, Metsänkävijöiden tunnus karhu oli kuitenkin yleisesti hyväksytty lipputeemaksi.
Seuraavaksi syntyi versio lempeästä pentukarhusta kävelemässä vihreässä metsässä (2). Kuvasta haluttiin kuitenkin karskimpaa. Lippuasia siirtyi jälleen, kunnes syntyivät ensimmäiset luonnokset karhun päästä katsomassa suoraan silmiin. Aihetta kehiteltiin ja useita eri vaihtoehtoja laadittiin. Eräs näistä oli sinisellä pohjalla oleva valkoinen risti, vasemmassa ylänurkassa keltainen parrakas karhunpää(3).
Toinen versio oli valkoinen karhunpää sinisellä pohjalla, lipun alaosassa Uudenmaan ja Kirkkonummen vaakunoiden tutut aallot (4). Luonnos toisensa jälkeen hylättiin. Viimein muodostui monien neuvonpitojen jälkeen musta karhunpää vihreällä havukauluksella.
Lipun kulmissa oli ensin partioliljat jotka myöhemmin muutettin havuiksi.(5) Tätä versiota kehiteltiin edelleen. Pään muodolle haettiin lopullisia piirteitä, havujen kokoa muuteltiin ja paikkoja siirreltiin. Lopulta syksyllä 1979 valittiin nykyinen karhunpää joka otettiin heti käyttöön mm. kirjelomakkeissa, korteissa sekä kirjekuorissa.
Lippu ei vielä kuitenkaan saanut vahvistustaan. SP:n tunnustoimikunta käsitteli syyskuussa 1980 Ki-Me:n lippuanomuksen ja ilmoitti: a;keskikuvio suuremmaksi, b;saatekuviona olevat havut pois. Muuten lippu oli hyvä. Toimenpiteet suoritettiin ja uusi anomus lähetettiin joka hyväksyttiin keväällä 1981. Seuraavaksi oli aika etsiä ne ompeluhaluiset äidit joita jo neljä vuotta aikaisemmin oli peräänkuulutettu. Löytyi Raili Silvennoinen, joka työtään säästämättä ompeli kankaalle Aarre Koiviston kolme ja puoli vuotta kestäneen tuloksen. Vihdoinkin Pentti Mattssonin lahjoittama nuppi pääsisi käyttötarkoitukseensa.
Vihkimistilaisuus
Marraskuun 15. päivän aamuna kokoontui Lyanille nelisenkymmentä partiolaista ja vanhempaa oman Mänkijälipun naulaustilaisuuteen.
Tapahtuman avasi Kannatusyhdistys Ki-Me ry:n puolesta Kimmo Vitikainen, joka puheessaan käsitteli myös mm. lipun symbolista merkitystä todeten että: ”Lippua ei saa pudottaa eikä se saa koskettaa maata. Tämän taustana on ajatus: Kun lippu on uljaasti pystyssä, sen takana oleva aate ja ihmiset ovat voimissaan, jos lippu on maassa, sen takana olevat ihmiset on lyöty, he ovat kärsineet tappion.”
Ensimmäisen naulan löi lipuntekijä Raili Silvennoinen, toisen löi lipun suunnittelija Aarre Koivisto. SP:n puolesta naulan löi partiojohtaja Ilkka Jalamo ja Uudenmaan Partiopiirin puolesta piirinjohtaja Kirsti Anttila. Tämän jälkeen olivat vuorossa kummilippukuntien Turun- ja Rajamäen metsänkävijöiden edustajat partiojohtajat Jyrki Tuominen sekä Kari Edelman. Seurakuntaa edusti rovasti Iivari Rämä ja Kannatusyhdistystä Sakari Rehumäki.
Pallograniittisen nupin lahjoittanut Pentti Mattsson löi myös naulan vuorollansa. Edustajat lippukuntien eri ryhmistä sekä lippukunnanjohtajat Sirkka Koponen ja Jorma Vaahterus naulasivat omansa jonka jälkeen viimeisinä naulan löivät tilaisuuden airueet, partionjohtajat Marja Pärkkä ja Timo Jalamo.
Naulaustilaisuuden jälkeen siirryttiin Kirkkonummen kirkkoon, jossa välittömästi Jumalanpalveluksen jälkeen saapuivat alttarin ääreen ensin Suomen lippu airueiden saattamana ja sitten partiolippu, joka vielä tässä vaiheessa oli solmittu nauhalla. Rovasti Iivari Rämä piti puheen vihkien lipun juhlallisesti käyttöönsä. Lippu avattiin ja luovutettiin virallisesti lippukuntien johtajille.
