Lippukuntien perustaminen

Kirkkonummen suomenkielinen väestö oli kasvanut voimakkaasti Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta vuonna 1956 lähtien. Ruotsinkielistä partiotoimintaa oli paikkakunnalla ollut jo monia vuosia, mutta suomenkielisen lippukunnan puuttuminen Kirkkonummen keskustan alueelta vielä 1970-luvun puolivälissä oli varsin vakava puute nuorison harrastusmahdollisuuksissa. Vaikka Kirkkonummella toimikin tuohon aikaan runsaasti mm. poliittisia nuorisojärjestöjä, voidaan katsoa, että lippukunnat perustettiin selvään tarpeeseen. Kirkkonummelaiset lapset ja vanhemmat olivat nimittäin jo usean vuoden ajan tiedustelleet nuorisolautakunnalta, seurakunnalta sekä mm. Veikkolassa toimivalta partiolippukunnalta mahdollisuutta saada myös kirkonkylään partiotoimintaa.

Tuomolat tekevät aloitteen

Ensimmäinen askel tämän polttavan tarpeen tyydyttämiseen oli Länsi-Uusimaassa julkaistu artikkeli partiotoiminnasta. Siinä kehotettiin asiasta kiinnostuneita vanhempia tiedotustilaisuuteen seurakuntatalolle 20.9.1976. Paikalle ilmestyi kokoonkutsujien Marjatta ja Niilo Tuomolan lisäksi 4-5 asiasta kiinnostunutta. Päätös partiotoiminnan aloittamisesta tehtiin ja uusi kokous päätettiin kutsua koolle 10.10.1976, jota pidetään lippukuntien virallisena perustamispäivämääränä.

Perustamiskokouksessa olivat läsnä seuraavat henkilöt: Kyllikki Laitinen, Juha Karjalainen, Arja ja Erkki Vuopala, Jorma Vaahterus, Seppo Niemi, Ilkka Jalamo, Raija Vainiotalo, Peter Henriksson, Hannu Patrikainen, Pertti Silvennoinen, Reino Tanninen, Marja-Liisa Paajanen, Marja-Liisa Koskinen, Riitta Marjalaakso sekä Marjatta ja Niilo Tuomola. Kokouksessa valittiin ensimmäisiksi lippukunnan johtajiksi sisarukset Peter ja Dido Henriksson, jotka jouduttiin pyytämään tehtävään Ilvesveikot-lippukunnasta Helsingistä, koska vastaperustetuilla lippukunnilla ei ollut alussa tehtävään päteviä partiojohtajia omasta takaa.

Käytännössä yksi, periaatteessa kaksi lippukuntaa

Edellä mainitussa kokouksessa päätettiin siis perustaa erilliset poika- ja tyttölippukunnat. Se, että erillisten lippukuntien perustamiseen päädyttiin niinkin myöhään tasa-arvon aikakaudella johtui pääosin siitä, että joukossa oli kaksi vanhaa Turun Metsänkävijäin kasvattia, Ilkka Jalamo ja Seppo Niemi, jotka luonnollisesti halusivat vanhoina mänkijöinä perustaa Metsänkävijälippukunnan ja saivat muut perustajat ylipuhuttua. Metsänkävijät ovat perinteitä kunnioittava, jopa melko konservatiivinen alaryhmä partiolaisten joukossa, johon ei vielä tuolloin hevillä tyttöjä päästetty.

Nuo olivat kuitenkin lähtökohdat perustamisen aikoihin ja perustetun poikalippukunnan nimeksi tuli luonnollisesti Kirkkonummen Metsänkävijät ry ja kauniimman lippukunnan nimeksi Kirkkonummen Metsäntytöt ry. Alusta asti lippukunnat ovat tehneet erittäin tiivistä yhteistyötä. Voidaan sanoa että olemme käytänössä toimineet yhtenä lippukuntana. Ovathan sudenpentu- ja vaeltajaosastot toimineet yhdessä koko lippukuntien historian ajan.

Metsänkävijöillä on lippukunnan perustamiseen liittyen eräitä omia sääntöjään, joita partiomaailmassa pyritään kunnioittamaan. Ensinnäkin metsänkävijälippukunnan voivat perustaa vain vanhat mänkijät, joita tarvitaan kaksi kappaletta lippukunnan perustajajäsenten joukkoon. Toiseksi perustaminen edellyttää kahden muun metsänkävijälippukunnan puoltolausetta. Turun ja Rajamäen Metsänkävijät antoivat siunauksensa, jolloin heistä tuli samalla kummimme.

Alkuinnostus oli valtaisa

Perustamiskokouksen jälkeen laadittiin moniste, joka jaettiin kouluihin ja jossa pyydettiin ilmoittautumaan seurakuntatalolle eräänä iltana. Seurakunta oli luovuttanut talon alakerrasta kokoustiloiksi kolme huonetta maanantai-illoiksi. Ystävälliset ja partiohenkiset opettajat ottivat lisää kopioita koululla ja jakoivat lappuja koteihin vietäväksi.

Kun mainittu ilta sitten koitti, oli seurakuntatalon pihassa sellainen joukko lapsia ja vanhempia, että aloittelevan lippukunnan johtajia, joiden joukossa seisoivat myös Hasse Nordfors ja Sepi Niemi, alkoi hirvittää. Ilmoittautuihan toimintaan heti tuona ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä 131 lasta, joista 74 sudenpentuikäistä ja 57 vartioikäistä.

Hassella ja Sepillä ei jäänyt sormi pitkäksi aikaa suuhun, vaan oltuaan vain hetken ymmällään he marssivat kotiin kertomaan vaimoillaan ilouutista: vaimoista (Eka ja Arja) värvätään sudenpentujohtajia tähän perustettavaan lippukuntaan.

Alkuvaikeudet olivat edellämainitun kaltaisesta reippaasta toiminnasta huolimatta lähes ylivoimaiset. Koulutettua voimaa ei ollut, tilat täysin riittämättömät sekä toimintaan sopimattomat. Johtajiston ensi reaktio oli: toiminta loppuu, ellemme pääse ulos täysin steriileistä luokkahuonetyyppisistä tiloista.

Vaikeudet on tehty voitettavaksi

Tilaongelmaan saatiin parannusta, kun Ilkka Jalamo huomasi Heikkilässä sijaitsevan purkutuomion saaneen, tyhjilleen jääneen omakotitalon, jota pienestä koostaan huolimatta pidettiin sopivampana. Kunta vastasi anomukseemme myönteisesti ja talo saatiin lippukunnan käyttöön. Sen talven kokoukset ovat varmasti painuneet elävinä mukanaolleiden mieleen. Lapset istuivat karvalakki päässä, lapaset käsissä pöydän ympärillä. Sisällä oli 5-10 astetta pakkasta, kamiina savusi ja nosti sisälämpötilan nollan yläpuolelle juuri ennen kuin ilta päättyi. Innostus oli kuitenkni valtava, puita kerättiin lämmitykseen ja talo oli kuin tehty partiotoimintaan.

Partiokoulutuksen puutteeseen tuli apua Uudenmaan Partiopiirin kurssitoiminnasta. Tuoreet laumanjohtajat Eka Nordfors ja Arja Niemi tutustuivat Hellin Yli-Herneen vetämällä piirin laumanjohtajakurssilla ainakin yhteen varsin olelliseen seikkaan: Partiossa ei nukuta. Vartioiden toiminta käynnistyi samaan tapaan: vanhimmat eli yli 11-vuotiaat partioontulijat passitettiin suoraan piirin kouluttajien Kikan ja Nannan hoiviin vartiojohtajaperuskurssille. Tämä kurssi toteutettiin muutamana viikonloppuna päivisin koulujen tiloissa ja lopulta päätössanat lausuttiin omalla kololla Heikkilässä. Kurssin antimet olivat hitaasti sulavaa tietoa, joten tuoreet vartionjohtajat oppivat lukuisia asioista kantapään kautta, mikä sopiikin erinomaisesti partion erääseen pääperiaatteeseen, tekemällä oppimiseen.

Alkuvaikeudet takana, edessä loistava tulevaisuus

Kaikenkaikkiaan lippukuntien tilanne oli kuitenkin hyvä. Toiminnan alullepannut kipinä hehkui voimakkaana lippukuntalaisten mielissä. Innokkaita tekijöitä riitti ja vaikeudet olivat vain hidasteita, eivätkä esteitä lippukuntien ponnistellessa eteenpäin partioaatteen viitoittamalla tiellä. Tästä oli hyvä ponnistaa kohti tulevaisuutta, joka toisi tullessaan aaltoliikkeen. Tulisi huonompia aikoja. Tulisi parempia aikoja. Mutta koskaan ei tuona syksynä syttynyt liekki täydellisesti hiipuisi Kirkkonummen nuorison sydämistä.

Yhdistyminen

Vuoden 2005 alussa Kirkkonummen Metsänkävijät ja Kirkkonummen Metsäntytöt yhdistyivät saman Kirkkonummen Metsänkävijät-nimen alle.

Muutos ei vaikuta käytännön toimintaan juuri muuten kuin hallinnollisesti. Laumaosaston toiminta on edelleen pojilla ja tytöillä yhteistä ja vartiot toimivat edelleen tyttö- ja poikavartioissa erikseen. Lisäksi tyttöjen huivi vaihtui sinisestä sinivalkoiseen, ja partiopaita sinisestä ruskeaan.